Gaudeamus Igitur

Maut, jotka synnyttävät muistiaukkoja

2009-01-31T23:56:00.004+02:00

"Sefe maksaa" -tarra löytyi koulujen alkaessa monien pullojen kyljistä. Nyt Boomin hallituksessa saa vähän lähemmän kontaktin Sefeen, onhan Boomi ry kuitenkin Sefen alayhdistys ja Boomin jäsen on muutamia poikkeuksia lukuunottamatta myös Sefen jäsen. Sefe näkyy boomareille eniten ehkä pienenä mainoksena tapahtumassa kuin tapahtumassa, tavalla tai toisella. Yleensä kyseessä on Sefen tarjoama pikkuinen kostea palkinto kilpailuihin tai muuta vastaavaa. Toki Sefeltä löytyy ne ihan oikeatkin edut sitten, joista voi lukea vaikka osoitteesta kylterit.net

Tällä kertaa Sefe maksoi reissun Sefe-päiville Helsinkiin tutustumaan Sefeen ja muihin kylterivaikuttajiin, eli hallituskollegoihin muista maamme kauppatieteellisistä. Nämä päivät jatkuivat sitten kaikille kylteriopiskelijoille avoimilla (mutta maksullisilla) Kylteripäivillä, joista puolestaan löytyy tarkempaa lisätietoa osoitteesta kylteripaivat.fi. Mukana oli monenmoista mönkijää ja boomarit näyttivät taas kyntensä vauhdikkaana koplana. Jopa hetkittäin sai olla ylpeäkin tästä sinihaalarisesta poppoosta, pieninä hetkinä taas sitten ei niin ylpeä. Paikallaolleet tietänevät ainakin sen pienen hetken, kun erään nimeltämainitsemattoman boomarin haalarit alkoivat kenties painaa liikaa, ainakin sen verran, että ne oli pakko laskea yleisön edessä.

Kuva kertoo ehkä jotain vain paikallaolleille, mutta taustoista sen verran, että veimme boomareiden Carillo-excun näytille Helsinkiin. Itseasiassa teimme sen pariinkin otteeseen illan aikana, koska Freda 51:sen DJ tykästyi sen synnyttämään tunnelmaan kovin. Toinen menon kattoon nostanut biisi oli meille boomareille niin rakas Bon Jovin Livin' On A Prayer. Jos haluat boomarit riehaantumaan, soita bileissäsi sitä.

Kylteripäivien ohjelmaan kuului seminaariluontoinen tapahtuma Kaapelitehtaalla, jossa oli puhujia designin saralta (Vertti Kivi ja Artek) sekä johtamisen alueelta Hartwall, If ja Hilti. Samassa oli sitten minikokoiset rekrymessut kyltereille ja kaikenmaailman ilmaista mainosrojua kassillinen. Tämä oli kuitenkin se edustavin osa siitä. Kylteripäivien ltaohjelmaan kuului perin alkoholipitoinen ruokailu ja tämän jälkeen jatkot Luxissa, joista jotkut muistavat enemmän, jotkut vähemmän. Itsehän olin hyvin pitkälti nämä illat kaakaolinjalla, joten ongelmaa ei syntynyt. Silti, ihan kuin tämä ei sitten olisi riittänyt, olikin luvassa heti seuraavana aamuna "Sillis" eli Silliaamiainen, joka käytännössä tarkoitti biletystä ja pikkusuolaista Freda 51:ssä. Kylterin aika ei käy koskaan pitkäksi, eikä suu kuivaksi. Pääesiintyjän (boomareiden?) lisäksi paikalla oli myös Kalle Päätalo (ja tämä on se bändi, ei se kirjailijaheppu).

Mitä kaikkea muuta sitten tämän perin hapokkaan reissun aikana ehti tapahtua? No ne kuvat facebookissa kertoo eniten, mutta kerrotaan se nyt näin hienostuneena versiona: me verkostoiduttiin! Paikalla tutustui lukuisiin kyltereihin ympäri maan ja aikaa olisi saanut olla vieläkin enemmän, että olisi tutustunut porukkaan paremmin. Nyt tekee mieli vain lähteä kiertämään muiden kauppatieteilijöiden ainejärjestöjen järjestämiä tapahtumia ja verkostoitumaan lisää. Tänä vuonna boomarit saattavat jopa olla vielä tervetulleempia, koska edustettiin moneen otteeseen jopa eduksemme. Silti sitsi-esityksemme Hankenin Casalla Sefe-päivien lopuksi jäi hieman kuivaksi, mutta onneksi aina yhtä hienostuneet Aki-vitsit pelastivat hieman. Ensi kerralla panostetaan, eiköstä juu, boomaritoverit?

(Kuvan ottajaa en tiedä, mutta oikeudet kuvaan hänellä. Voi kuuluttaa itsestään osoitteeseen pyry.hurula@uta.fi, niin annetaan propsit hänelle!)

Haalarimerkkien haalarimerkki

2009-01-04T13:14:00.002+02:00

Nyt se on täällä, haalarimerkkien haalarimerkki! Yliopisto-opiskelijoiden (ja miksei myös AMK-opiskelijoiden) haalareissa omia tarinoitansa kertovat haalarimerkit ja nyt on allekirjoittaneella kunnia omistaa haalarimerkkien haalarimerkki, Boomin hallituksen haalarimerkki. Jos Hämeenkadun Approbaturista suoritettua Improbaturia (hylätty, annetaan vain boomareille) kantaa ylpeydellä, kantaa tätä rinta rottingilla ja laitamyötäisessä.

P.S. Ja jos haalarimerkkien kantajista puhutaan, niin kruunaamaton kuningas näkyy varmasti monessa opiskelijatapahtumassa ja kerää katseita. Hulluutta vai harrastus, päätä itse. 3M:n Haalarimerkkisivut

Uusi vuosi, uudet kujeet!

2008-12-30T21:31:00.002+02:00

Nyt on virallisemmin sen aika, kun valta Tampereen Yliopiston kauppatieteilijöiden ainejärjestössä Boomi Ry:ssä vaihtuu. Vanha hallitus on heivattu sähköpostilistalta ja uusi hallitus on saanut oman temmellyskenttänsä. Konkreettisesti vuoden avaus näkyy siinä, että 7.1. aukeaa jälleen Boomilaakso aukeaa meille boomareille Vuolteenkadulla ja uusi hallitus alkaa ottamaan siellä vahtivuoroansa.

Tietenkin ne vaalilupauksina annetut uudistuksetkin toivottavasti tulevat lunastukseen, sillä paljon on luvattu ja paljon on tekemistä, jos puoletkaan niistä lunastetaan. Itse lupasin paljolti tuoda graafista osaamista Boomin käyttöön sekä pitää yllä Boomin juhlien ja tapahtumien tasoa, jotta jäsenille pystyy tarjoamaan entistä enemmän lisäarvoa. Jäsenkyselyssä tuli erityisesti toiveita asiapitoisempien tapahtumien järjestämisestä, jotka puolestaan eivät niin paljoa ole omaa tehtäväkenttääni, vaan enemmän excu- ja tapahtumavastaavan heiniä.

Ja nyt kun lähtee taas sitten kylmään totuuteen, niin lupausten lunastamiseen liittyy kova työ ja se työ kun meillä ei rajoitu pelkästään tähän järjestötoimintaan, vaan opiskeluidenkin tulisi hoitua. Omalla kohdalla on varsinkin keväälle tiedossa kova rutistus, joten toivottavasti kaikki menee vielä jotenkin putkeen, sillä opintopisteitä uupuu aika kovasti. Siihen 43 opintopisteeseen on matkaa, varsinkin kun ensimmäisestä periodista on vasta viisi opintopistettä kasassa ja paljon lykkääntyi tänne keväälle tenttien muodossa. Riskipeliä ja rankat ajat tiedossa, mutta tämä on melkoisen tavallista opiskelijan arkea. Nyt tammikuulle on heti tiedossa 3-4 tenttiä, joista ainakin parista olisi päästävä läpi ja saatava jopa hyviä arvosanoja, jotta selviää jatkokursseille. Meille laskentatoimen opiskelijoillehan täytyy olla oman pääaineen kursseista vähintään hyvä arvosana (3/5), jotta pääsee jatkokurssille. Rima kun on tarpeeksi korkealla, on pääaine myöskin arvostettu tai ainakin vähintäänkin pelätty.

Mitä on Haalaribileiden takana?

2008-12-16T21:32:00.005+02:00

Nyt kun pesti aukesi Boomin hallituksen juhlavastaavana, on samantein pitänyt tarttua töihin. Koska Boomin poikkitieteelliset Haalaribileet muuttavat nyt Love Hoteliin, on jo oma työnsä lanseerata uuden ilmeen HB:t. Nyt mitataan kauppatieteilijän käytännön soveltamista, niin laskentatoimen, markkinoinnin kuin johtamisenkin saralla. Täytyisi pitää kulut minimissä ja silti luoda jotain uutta, joka taasen pitäisi markkinoida onnistuneesti haalarikansalle ja tämän toteuttamiseksi on hieno tiimi johdettavana. Ehkä nämä ovat niitä juttuja, mikä tekee näistä luottamustoimista mahtavia - pääsee soveltamaan!

Haalaribileiden toteuttaminen on ollut aina tekijänsä näköistä, mutta kuitenkin melkoisen samalla kaavalla menevää. Konseptia ei paljoakaan kannata lähteä muuttaan, kun rehellisesti on kyseessä suurimmat kuukausittaiset opiskelijabileet ja mukana on porukkaa aina muista yliopistokaupungeista asti. Rehellinen opiskelijoiden haalarikulttuurin ylistys toimii ja se ei sen kummempia kikkailuita edes kaipaa. Tosin me kun ei tyydytä vähään, on erilaisin yhteistyösopimuksin neuvoteltu opiskelijabileiisin paljon hyvää, niin juomabrändien kuin itse Love Hotelinkin kanssa.

Koska Haalaribileet on itsessään iso brändi täällä, on menestys jo melkein taattu, mutta mikään ei tietenkään tule ilmaiseksi ja tulevaisuutta varten brändiä pitää aina kiillottaa. Nyt omalla toimintakaudellani haluan lähteä viemään Haalaribileitä todella poikkitieteellisiksi ja lähelle opiskelijoita, jotta saisimme luotua erilaisten korkeakoulukulttuurien sulatusuunin. Haluankin painottaa, että näissä bileissä on mukana aina humanistista kauppatieteilijään ja teekkarista lääkisläiseen! Olisi hienoa kuulla juhlien olevan ykkösbileet niin ammattikorkeissa kuin yliopistoissakin. Ehkä hieman lennokas toive, mutta hyvillä firmoilla on aina lennokas visio.

Ensimmäiset Love Hotelin bileiden teaserit lähtivät ennen joulua jakoon ja pistin tulille groupinkin Facebookiin, jotta kommunikaatio bilekansaan helpottuisi ja saadaan ihmiset tunnustamaan väriänsä myös siellä. Nyt tätä kirjoittaessa on 132 liittynyttä haalaribilettäjää ja kasvu on kova. Tämä tulee olemaan tulevaisuudessa hyvä markkinointikanava, kunhan vain osaa käyttää oikein. Muista markkinointikanavista sen verran, että tärkeimpiä mainoksia itse brändin ohella on Boomin sähköpostilista, julisteet kouluilla ja sitten promootiotapahtumat, joita aina silloin tällöin järkätään tiimin kanssa.

Koska bileissä on paljon tehtävää, alkaa niiden valmistelu jo aina alkukuusta ja joustavasti jatkuu läpi kuukauden aina itse bileillan yön yli, sillä vastuu jatkuu aina yöbussien rahastamiseen ja rahojen turvaankiikuttamiseen asti. Koko homma pyörii käytännössä sen varassa, miten meidän tiimi toimii ja kuinka suoraselkäisesti hommiin jaksaa lähteä mukaan. Onneksi koko ajan kehitteillä on paranevia kannustimia, jotta tätäkään hommaa ei tarvitse vain hyvän ajatuksen ja kokemuksien takian tehdä - mitkä nekään ei yhtään huonoja ole.

Boomariuden ytimeen!

2008-12-08T23:46:00.005+02:00

"Nyt voisi sanoa, että olet asian ytimessä.", kuten Pulkkisessa muinoin todettiin. Nyt todellakin ollaan asian ytimessä, sillä tällä välillä kun en ole ehtinyt blogia päivittää, olen hakenut Boomi Ry:n hallitukseen ja päässyt varsinaiseen boomaritoiminnan ytimeen. Tulevaisuudessa kerron blogissani vähän myös toiminnasta hallituksen puolella ja erityisesti Boomin toiminnan taustoista, jotka tuo ihan uuden ulottuvuuden tähänkin blogiin.

Aikani jahkailin ja viimeisenä mahdollisena hakemispäivänä vielä olin epävarma hakemisestani, mutta Facebookissa käydyt keskustelut erään toisen nyt hallitukseen nousseen kaverin kanssa vahvisti sitten päätöksen ja päätettiin yhteistuumin hakea eri pesteihin hallituksessa, ettei tule keskinäistä kilpailua liiaksi. Kaveri pääsi excu-vastaavaksi ja minä taasen juhlavastaavaksi. Hallitukseen pääsi myös muita tuttuja naamoja ja tämä helpottaa vähän myös yhteistyötäkin, jota tarvitaan seuraava vuotena varmasti paljon. Kunnianhimoinen suunnitelma on, että Boomin imagoa nostetaan vielä entisestään ja erityisesti graafisen ilmeen puolelta. Uutta tulee olemaan ainakin Boomin jäsenlehden Vapaaboomarin ulkoasu, nettisivujen ulkoasu ja sitten toki pienemmät yksityiskohdat, kuten käyntikortit sun muut. Tulevaisuudessa tullaan näkemään varmasti myös muita uudistuksia Boomilla ja varsinkin toiveena on tehdä järjestön tiloista, Boomilaaksosta viihtyisämmät.

Monet uudistukset ovat jo lähteneet käyntiin, mutta yksi tärkeimmistä uudistuksista missä itse olen konkreettisesti juhlavastaavana vastuussa, ovat uudistuneet Haalaribileet. Perinteisesti Haalaribileet on järjestetty SK-ravintolan Onnelassa, mutta nyttemmin nostamme bileiden tasoa vielä korkeammalle ja viemme bileet Tampereen uuteen Love Hoteliin, joka on osa Mr. Max -ketjua. Bileiden uudistuksista voin sen verran paljastaa, että nettisivut uudistuvat ja myös bileiden graafinen ilme. Itse graafisena suunnittelijana pääsen tuomaan omaa kokemusta alueelta ja hyödyntämään sitä myös tulevassa Haalaribileiden markkinoinnissa. Nämä Poikkitieteelliset Haalaribileethän ovat Tampereen suurimmat kuukausittaiset opiskelijabileet ja kerää väkeä kaikenlaisista kouluista ja tiedekunnista, joita yhdistää haalarikulttuuri. Kävijöitä on riittänyt aina ulkopaikkakunnilta asti, varsinkin Helsingistä ja Turusta näkee usein porukkaa, mutta ilmeisesti muistakin yliopistokaupungeista valuu porukkaa näkemään suuret Poikkitieteelliset Haalaribileet. Allekirjoittanut on nyt näistä vastuussa ja kyseessä on siis suhteellisen iso rasti, joten paineet sen mukaiset. Yhdet järjestelyt jo takana, monet vielä edessä! Nähdään Haalaribileissä!

Ruotsin excu

2008-11-23T21:58:00.005+02:00

Se ainoa oikea ja legendaarinen, Ruotsin excu! Yksi vuoden odotetuimpia tapahtumia boomareiden keskuudessa ja nyt ensimmäinen virallinen tällainen on koettu. Tapahtuma yhdistää yhteensä parisensataa boomaria, uutta sekä vanhaa. Virallinen luonto tälle reissulle on tutustuminen yrityksiin Tukholmassa, mutta todellinen luonto on tutustuminen rellestykseen Viking Linella ja seuraavan aamun hiljaiseen hetkeen Sergelin torin laidan Burger Kingissä.

Lähdin itsekin mukaan tämän vuoden Ruotsin excun staffiin ja otin yhtenä kolmesta kontolleni yritysvierailuiden järjestämisen. Tehtävä ei ollutkaan ihan niin helppo kuin ensin odotti, koska yrityksiin on yllättävän vaikea saada kontaktia, vaikka puheluiden ja sähköpostien pitäisi kulkea. Yritin villinä korttina saada opiskelijoiden rakastaman Absolut Spiritsin langan päähän, mutta turhaan ja pari muutakin yritystä näytti punaista valoa. Yksi staffin yritysvierailuita järjestävistä kuitenkin sai viime hetkellä Indiskan pääkonttorin vierailumme kohteeksi ja reissusta muutamat sinne jopa selviytyivätkin.

Näiden reissujen todellinen luonto opiskelijoiden keskuudessa on kuitenkin selvä, se sosiaalinen kanssakäyminen ystävämme alkoholin säestyksellä. Näillä risteilyillä nousee tunnelma ja meininki kattoon, kun jo bussimatkalla Helsinkiin kaikuvat juomalaulut ja niinkin lyhyelle matkalle tarvitaan kaksi vessastoppia. Meidän bussin tunnelma oli melkoisen katossa ja hauska bussikuskimme Martti hoiti myös vitsipuolta, kun vain ajamiselta kerkesi. Huonoksi onneksi yhtään Aki Sirkesalo -vitsiä ei noussut ilmoille, mutta muita jämävitsejä koitettiin viljellä parhaan mukaan.

Kun vihdoin päästiin laivaan asti, oli aika vaihtaa pukua päälle ja tytöt puolestaan sonnustautuivat pikkumustiin. Buffetissa oli hyvä olla edustava kauppatieteiljä, vaikkakin se on aika paljon vaadittu, kun viini- ja oluthanat oli kytketty asentoon lorina ja juoma virtasi. Viimeistään tässä kohtaa alkoi näkyä illan suunta ja muutamat boomaritoverit eivät vieläkään omista muistikuvia koko buffetin olemassaolosta. Itse tällä kertaa keskityin syömiseen, kun hytissä oli varattuna iltaa varten sitten nuo nestemäiset eväät ja itse en tahdo liian aikaisin lopettaa iltaani kuitenkaan.

Ensimmäinen ilta sujui kakkoskannella (se sikakansi autokannen alapuolella) vauhdikkaasti ja kannen käytävät kuhisivat toinen toistaan "elegantimmin" käyttäytiviä boomareita. Parit tax-freen ostoskärrytkin oli käytäville eksynyt ja muutenkin meno oli monessa suhteessa vauhdikas. Loppuiltaa vietettiin lähinnä ravintoloiden tanssilattioilla ja laivan diskossa, mutta eniten tapahtuu tietenkin aina kannella kaksi.

Hiljainen maanantaiaamu tuli ja kaikki heräilivät enemmän tai vähemmän hyvien yöunien jälkeen pyörähtämään Tukholmaan, osa varsinaiselle exculle ja osa vähän epävirallisemmalle "Burger King -exculle". Itse olin mukana tällä jälkimmäisellä ja kiertelin boomaritovereiden kanssa Tukholman vaatekauppoja. Aikaa pyörähdykselle oli muutama tunti, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että olisi sen enempää ehtinyt Tukholman kulttuurielämään tutustua.

Toisen illan laivassa luulisi olevan rauhallisempi ja ehkä joidenkin kohdalla se sitä olikin, mutta kyllä se meno oli ainakin meidän laskentatoimen opiskelijoiden toimesta vähintään yhtä vauhdikasta kuin edellisenä iltana. Tällä kertaa ei ollut buffetia tai muuta luksusta, vaan melko suoraviivaista viinin ja oluen nautiskelua boomareiden valtaamalla kakkoskannella. Taisi olla jopa niin, että yläkerran diskot eivät paljoa napanneet ja suurin osa illan sosiaalisesta toiminnasta keskittyi hytteihin. Juomalaulut raikasi ja viini virtasi, nyt kauppatieteilijät jälleen edustivat.

Hytti 2069:n blogaaja kiittää boomaritovereitaan matkasta ja nauttii yhden ginitonicin.

Jos excursiolle tahdot mennä nyt...

2008-10-22T17:21:00.002+03:00

...niin takuulla et ylläty, niitä nimittäin ei pahemmin ole. Ajoittain tuntuu, että tarjonta meillä täällä Tampereella on vielä vähän lapsenkengissä ja verrattuna esimerkiksi turkulaisten kauppatieteilijöiden excujen määrään (ja laatuun!). Tällä hetkellä järjesteillä on perinteinen excursio Tukholmaan erinäisiin pääkonttoreihin, mitä vain käsiin on saatu. Nyt olisi ilmeisesti ainakin Securitas, Investor ja muutamia muita tarjolla. On taas eri asia, kuinka monta hapokkaan risteilyn jälkeen selviytyy näille excuille, mutta ajatus on tärkeintä. Tänään tuli sähköpostia, että olisi mahdollista päästä Kauppakamarin järjestämään Pörssi-iltaan Tampere-talolle, mutta senkin ilmoittautuminen olisi jo heti tänään ja näin hieman "lomalta" (meneillään periodien välinen tauko) monille hankala lähteä.

Mitä sitten ovat excursiot ja miksi? Ekskursiothan tosiaan ovat yritysvierailuita, joita ainakin meiltä Boomilta koitetaan kovasti järjestää. Tosin Excu-vastaavan virka on vielä melkoisen uusi, että siinä on kehitettävää vielä kovasti. Itse ekskursioillehan itse ainakin haluan siksi, että saa hieman näkökulmaa yritysmaailmaan ja pääsee tuulettumaan akateemisista rutiineista. Nyt kun Boomille haetaan uutta hallitusta, ajattelin itse ilmoittautua hakemaan joko excu-vastaavan tai yrityssuhdevastaavan paikkaa seuraavaan hallitukseen. Katso ohesta vielä, millaisia paikkoja hallituksessa on tarjolla: Hallitukseen 2009.

Hämeenkadun Appro!

2008-10-19T18:16:00.004+03:00

Nyt se on vihdoin koettu, nimittäin Hämeenkadun Approbatur! Suomen suurin yksipäiväinen opiskelijabiletapahtuma, joka vetää porukkaa ympäri Suomen. Paljon tuttujakin näki, jotka ovat karanneet ympäri Suomen opiskelemaan. Nyt kun pääsi ensimmäistä kertaa näkemään touhun, niin pakko myöntää, ettei tuota suotta odoteta. Ihmisillä näytti olevan hyvä meininki ja pieni sadekaan ei hillinnyt menoa.

Tapahtumahan tosiaan on Tampereen yliopiston kauppatieteilijöiden, Boomi Ry:n järjestämä ja suurimpia tulonlähteitä vuoden aikana. Osanottajia on vuosittain viitisentuhatta ja Hämeenkatu täyttyy hilpeistä opiskelijoista aika tehokkaasti. Me ensimmäisen vuoden opiskelijat, eli smurffit, joudumme olemaan perinteen mukaan töissä tapahtumassa, eli tapahtumasta ei varsinaisesti nauttimaan pääse. Koska poikkeus vahvistaa säännön, niin pääsihän meitä Keskustorilla työskennelleitä vielä GaalaApproon, eli loppubileisiin Tampere Areenalle ja fiilistelemään Poets of the Fallin tahtiin.

Mitä sitten me smurffit tehtiin Approssa? Käytännössä ihan kaikkea, paitsi toki päällystön hommat oli Boomin kokeneempien hallussa. Itse olin Keskustorilla yleismiehenä parinkymmenen porukassa ja käytännössä katsoen tämä tarkoitti telttojen ja aitahärdellien kasaamista ja purkua sekä monia muita tehtäviä. Itse toimin paikalla bussijärkkärinä, joka oli todella leppoisaa hommaa. Käytännössä pari tuntia vain bussissa istuskelua Tampere Areenan ja Keskustorin väliä. Piece of cake! Keskustorin hommat oli rentoja ja mukavia, vaikka sateessa joutuikin kärsimään. Parasta oli, että hommat loppuivat jo ennen puoltayötä ja pääsi tästä jatkoille Gaalaan. Sen sijaan melkein sääliksi kävi myöhään aamuyöhön työskenteleviä narikkatyttöjä ja muita Gaalan loppujärjestelyporukkaa.

Tämän vuoden saldoksi jää hyvä kokemus ja haalarimerkiksi Hämeenkadun Appron improbatur, eli käytännössä hylätty. Tätä ei yleensä saavuta kuin aidot boomarit ja sitä kannetaankin ylpeydellä. Ensi vuonna sitten suorituslistalle tuleekin approbatur ja näitähän kovimmat jaksaa aina emeritukseen asti. Lisää säännöistä voit lukea Appron virallisilta sivuilta ja ehkä avautuu paremmin itse tapahtuman ideakin, mikäli se ei vielä tuttu ole.

Hyvä vierailijaluento

2008-10-07T15:00:00.002+03:00

Tuli lähdettyä tuossa viime viikolla hetken mielijohteesta käymään vierailijaluennolla, joka osoittautui melkoisen hyväksi ideaksi. Tällä kertaa en hyötynyt mitään luennosta ja ei ollut mitään velvollisuutta mennä, mutta sai sitäkin enemmän irti tuosta.

Vierailuluennon piti Erik Sieberg, joka on toiminut analyytikkona ja taloussuunnittelijana niin Paine Weberillä kuin New Yorkin pörssissäkin. Sieberg kertoi Yhdysvaltojen Subprime-kriisistä hyvin kansantajuisesti ja ote luentoon oli sen verran hyvä, että sen jaksoi kuunnella sujuvasti katseen eksymättä kelloon. Aihe oli hyvin mielenkiintoinen ja herätti paljon kysymyksiä kuuntelijoissa, joka ilmeni puolen tunnin kysymystulvana Siebergille luennon jälkeen. Tällaisia luentoja odottaisi lisääkin, missä luennoimassa on kovan luokan ammattilaisia mielenkiintoisista aiheista ja näinkin kansantajuisesti.

Nyt pitää jaksaa raahautua puuduttaville peruskurssin luennoille, joissa toistetaan vain kirjaa tylysti ja annetaan päiden pudota ihan rauhassa pöydälle. Poikkeuksina tähän mennessä on ollut vain Kari Lohiveden luento johtamisesta ja toinen mukava luento oli Väntsin pitämä luento Johdatus oikeuskäsitykseen -kurssilla. Näitä lisää!

Vielä akateemista vapautta ja vastuuta

2008-10-07T14:45:00.003+03:00

Nyt hiljalleen pitäisi alkaa olla käsittänyt, mitä se akateeminen vapaus on. Nytkin heräsin kymmenen aikaan ja pyörin kotona ilman mitään erityistä päämäärää. Avasin telkkarin ja nukahdin uudestaan sohvalle. Yhtäkkiä säpsähdin hereille ja tuli vanha tuttu ajatus, että "mun pitäis olla jossain nyt!", mutta sitten taas alkoi huvittaa oma tahdittomuus ja palasin takaisin tyynyn kaveriksi.

Akateeminen vapaus todellakin on käsin kosketeltavissa, koska tällä hetkellä luentoja on vain maanantaina, torstaina ja perjantaina. En ole vielä oppinut hyödyntämään tätä aikaa tehokkaasti mitä tästä jää itselle, mutta ehkä pian käytän sen jopa opiskeluun. Kansantaloustieteen sekä johdon laskentatoimen tentti on tuloillaan ja kumpaakaan ei ole tullut luettua vielä. Laskentatoimessa sentään olen ollut luennoilla, mutta kansantaloustieteessä vain aloitusluennon verran.

Ensimmäinen tentti tosiaan oli JOIKP0, eli Johdatus oikeuskäsitykseen. Se oli ja meni - uusintakin oli ja meni, mutta itse nukuin tuolloin. Eli ei kovin vahvasti mennyt, vaikka kyseessä oli äärimmäisen helppo tentti. Yksi osa-alue tuosta tenttialueesta oli itselle aika pimennossa, joten meni vähän arvonnaksi. Lupasin itselleni, että ryhdistäydyn hieman seuraaviin tentteihin - mutta en toki liikaa.

Olen kuitenkin halunnut virittää itsestäni tuota vastuullista puolta ja ilmottauduin vapaaehtoisena mukaan Boomin Ruotsin excun staffiin, jossa lupauduin järjestämään Ruotsin pään yritysvierailuja. Excuhan on väännös sanasta excursio, ekskursio, joka siis tässä yhteydessä tarkoittaa yritysvierailua. Ruotsin excut on todella odotettuja reissuja boomareiden keskuudessa ja parisensataa kauppatieteilijää tuolla reissulle aina lähteekin mukaan. Reissut luonnollisesti ovat melkoisen kosteita ja aina yhtä muistettavia. Nipin napin porukka selviytyy yritysvierailuille, mutta ajatus ainakin kaunis.

Millaista se opiskelu sitten on?

2008-09-17T12:32:00.003+03:00

Ensimmäinen tenttikin on sit takana. Johdatus oikeuskäsitykseen -kurssin tentti on tunnetusti suhteellisen helppo, 20 oikein/väärin -väittämää ja 15 näistä tuli olla oikein, eikä miinuspisteitä ollut jaossa. Silti kysymykset olivat suhteellisen vaikeita, kun ei juurikaan luennoilla ole ehtinyt istua, mutta toivotaan, että arpaonni suosii. Tuli poikettua kavereiden kanssa kirjastossa lukemassa kurssille kuuluvaa kirjallisuutta, mutta tähän tenttiin noista kirjoista ei apua juuri ollut.

Nyt todella tuntuu välillä, että vapaa-aikaa ja kursseja on liian vähän, kun nytkin istun kotona toimettomana kirjoittelemassa blogiini. Tämähän tasottuu ajan myötä toki kun tulee kovempitöisiä kursseja enemmän ja töitäkin varmaan opiskelujen oheen. Nyt kun ei varsinaisesti mitään juhlimista ole suunnitteilla tai rankempia kursseja, ei ole vielä paniikkia mihinkään ja ehkä hetki suotavaakin nauttia vain olemisesta.

Otin tähän ensimmäiseen periodiin kursseiksi juuri tämän Johdatus oikeuskäsitykseen, Johdon laskentatoimen perusteet, Johdatus liiketalouteen sekä ehkä vielä villinä korttina tuo Johdatus kansantaloustieteeseen, jonka onnistumisesta en sano mitään vielä. Laskentatoimen tentistä pitäisi repäistä se kolmonen, jotta on asiaa jatkokurssille, joka on aika kovan työn takana jo. Noista muista onneksi riittää päästä läpi ja esimerkiksi tuo liiketalouden johdatuskurssi on oikiksen kurssin ohella hyväksytty/hylätty -arvostelulla. Toivoa sopii, että vähintään sen kymmenen opintopisteen verran saa kursseja, että Kela antaa tukensa.

Kurssien suorittamistapoja on muutamaa eri tyyppiä nyt tullut vastaan. Johdatus liiketalouteen -kurssilla pidetään oppimispäiväkirjaa, jossa summaillaan omia pähkäilyitä kolme sivua per luento ja kahden teeman verran. Sitten on perinteinen tentti, jota on muutamaa eri tyyliä, kuten juuri tämä oikein/väärin -väittämät ja sitten laskentatoimen tenttinä kuulemma puolet essee-vastauksia ja puolet laskutehtäviä. Kansantaloustieteen tentistä olen kuullut vain sen verran, että siinä olisi paljon piirtelyitä ja niiden perusteluita. Oli miten oli, toivottavasti kaikki menee putkeen, niin siitä olisi hyvä jatkaa. Nyt onkin hyvää aikaa mennä kirjoittelemaan mietteitä Kari Lohiveden luennosta Nokia-yhtymän historiasta.

Smurffiviikoista selvitty!

2008-09-12T16:51:00.009+03:00

Nyt on taas kultainen perjantai ja on aikaa rentoutua, keskittyen ehkä jopa maanantaina olevaan oikeustieteiden tenttiin. Kyllä, luit aivan oikein; nyt kun on kaksi viikkoa juhlittu, ei tuo juhliminen ole ihan päällimmäisenä mielessä. Smurffiviikot ovat takana päin ja hurjaa oli!

Loppuhuipennus oli torstain kastajaiset, joka vei viimeiset mehut. Viikolle oli suunniteltu vaikka millaista ohjelmaa, näistä suurimpina Harkkasitsit ja kastajaiset. Myös smurffiolympialaiset oli maanantaina, mutta kiireiden vuoksi täytyi jättää väliin. Harkkasitsit puolestaan ovat hieman mielenkiintoisempi yliopistojen perinteinen tapahtuma, jota voisin tässä hieman ummikon silmi valottaa kuitenkin, koska varmasti kaikille ei ihan aukene.

Wikipediasta pikainen määritelmä "Sitsit on taustaltaan akateeminen pöytäjuhla, joissa syödään, lauletaan juomalauluja ja pidetään puheita sekä joissain tapauksissa seurataan myös ohjelmaa. Sitsien pitoa eli sitsaamista harrastavat pääosin yliopisto-opiskelijat. Juhlilla on yleensä jokin syy tai teema."

Lisätietoa Wikipediasta ja Boomin sivuilta.

Torstai oli odotettu päivä, sillä luvassa oli kastajaiset, jonka jälkeen oltaisiin kaikki virallisesti kyltereitä/boomareita. Kastajaisiin oli määrä pukeutua erilaisin teemoin ja meidän ryhmän teema oli poliisit ja rosvot, tyttöjen hoitaessa poliiseina tuon pamputuspuolen. Jos jonkinlaisia teemoja oli liikkeellä, mutta muistikuvat löytyy lähinnä lentäjistä, merirosvoista ja "vakuutusmadosta".

Luvassa oli kuuden rastin rata, jossa oli erinäisiä tehtäviä rasteilla. Rastit pidettiin Tampereen keskustassa eri baareissa ja tehtävät olivat kaikki jos jonkinlaista esiintymistä, jos ei muuta niin vähissä vaatteissa. Mukana oli pantomiimia, saksalaisen "kulttuurivideon" esittämistä ja dubbaamista, vaatteidenvaihtokilpailu, "vaatejuna", räppäämistä ja tanssia. Meidän ryhmä selvisi aika mallikkaasti tehtävistä, mutta ilmeisesti olisi pitänyt olla enemmän lahjuksia ja paljasta pintaa voittoon. Tällä kertaa voiton vei vakuutustieteiden lukijat ja onnittelut sinne, kermaa pankkiin vain!

Kastajaisten jatkot pidettiin tällä kertaa Cabaretissa, johon oli sattunut tuplavaraus yhdessä yliopiston vaihtareiden kanssa. Hieman ahdasta tuli, mutta kyllä sitä silti mahtui juhlimaan, vaikka väkisin! Tuli tutustuttuakin pariin vaihtariin ja nähtyä iso määrä kavereita samalla. Ilta meni suhteellisen rauhallisesti, mutta jatkoilta jotkut oli vielä lähes samoilla silmillä eksynyt aamupäivän johdon laskentatoimen luennolle ja pari ehkä vielä tuurilla humaltuneenakin. Tätä se yliopistoelämä sitten on, vapaa-ajan ja opiskelun yhdistämistä. Viikonloppuna yhdistän maanantain oikeustieteiden tenttiin lukemisen ja laiskottelun.

Ohessa parit kuvat etkoilta, jotka pidettiin laskentatoimen kesken.

Ensimmäinen smurffiviikko takana!

2008-09-07T23:01:00.012+03:00

Nyt on päästy puraisemaan ensimmäinen pala kaksiviikkoisista "smurffiviikoista", joka on siis täynnä ohjelmaa meille ekavuotisille kyltereille. Paljon ohjelmaa, niin virallista kuin epävirallistakin. Päässyt tutustumaan todella hyviin tyyppeihin, verkostoitumaan, kuten käskettiin heti ensimmäisillä tutor-tapaamisilla. Verkostoituminen onkin yksi niistä tärkeimmistä asioista, minkä yliopisto-opiskelu mahdollistaa ja mihin nämä ensimmäiset viikot parhaiten valmentaakin.

Maanantai alkoi kevyesti tutustumalla yliopistoon ja Boomilaaksoon (Bola), joka on siis ainejärjestömme kerhotilaa. Samassa soviteltiin jo haalarit ja ilmoittauduttiin Hämeenkadun Appron staffiin, joka on melko pakollista meille smurffeille - kääntöpuolena tälle luonnollisesti on, että itse tapahtumaan emme voi osallistua. Tahti oli kova ja ohjelmaa kerrakseen, tosin suurin osa virallisesta osuudesta saattoi mennä hieman lintsatessa. Saatiin laskentatoimen pääaineesta heti kasattua pieni pahamaineinen porukka, jolla lähettiin kiertämään lähipubit. Päivä pyhitettiin näin lähinnä tuopposelle ja jutustelulle, mutta virallisesta osuudesta jäi kuitenkin käteen se onnittelujen määrä, mitä eri tahoilta tuli. Onnittelujen teho alkaa heiketä määrän lisääntyessä, mutta jossain vaiheessa toivottavasti itsekin herää siihen, millainen etuoikeus tämä on.

Tiistai jatkoi lintsaamisella kaikesta virallisesta ohjelmasta, kuten Juveneksen, Boomin ja sellaisen esittelystä. Taisi jäädä opinnoista kertovat jututkin käymättä, mutta senkin edestä tutustuttiin uusiin verkostoihin, joka on ehkä vielä tärkeämpää. Tiistain kohokohtaan kuitenkin kuului Grill&Chill -tapahtuma Soittoravintola Sahassa, jossa mopo lähti monilla lapasesta, mutta josta kuitenkin jotkut selvisi hieman rauhallisemmin. Ruokaa ja juomaa, varsinkin jälkimmäistä. Kaikki tiesi jo puolessa välissä iltaa, että seuraavasta aamusta tulisi hapokas. Jokunen vanhempi boomari eksyi vielä Boomilaaksoon jatkoillekin ja suuntasi aamukahdeksalta vasta nukkumaan.

Keskiviikko toi tullessaan monille sen mitä jo Sahassa odottaa saattoi, vaikean herätyksen ja rankan oikiksen luennon. Onneksi itse kuului siihen hillitympään ryhmään tällä kertaa ja selvisi vain pienellä väsymyksellä, mutta oikiksen luennolta tuli silti kyllä lähdettyä hieman aikaseen. Jargonin kuunteleminen väsyneenä on aika elämys, joka ei ole mukavin mahdollinen. Kuitenkin illalla pienen välikuoleman (=nokoset kotona) jälkeen oli luvassa kino-Boomi, eli leffa Plevnassa. Toimintakomedia Salainen Agentti 86 saattoi jättää vähän kylmäksi, mutta innokkaimmat jaksoivat jatkaa vielä pizzajatkoille Bolaan. Tässä kohtaa katosin kuitenkin toiseen suuntaan valmistautumaan torstain koitoksiin, sillä kaikki energia tuli olemaan tarpeen.

Torstai oli ensimmäisen smurffiviikon ehdoton kohokohta! Luvassa oli kiertoajelu sekä Poikkitieteelliset Haalaribileet, jotka olivat myöskin Boomin järjestämiä tapahtumia. Haalaribileet nimensä mukaan kerää kaiken sortin opiskelijoita juhlimaan Onnelaan haalareissansa ja perinteisesti näitä järjestetään kerran kuukaudessa. Ilta alkoi kiertoajelulla, johon meille oli varattu kullekin apuna selviytymispakkaus (=kassillinen juotavaa) Boomin puolesta ja matkan varrella luvassa oli jos jonkinlaista nestetankkausta, muun muassa Sefe:n (Suomen Ekonomiliitto) puolesta. Pilkkalaulut ja muut henkeen sopivat laulut raikasivat TKL:n bussissa, kun kiersimme naureskelemassa/lauleskelemassa TAMK:n ja TTY:n pihassa muutaman mutkan kautta. Oli hämmentävää huomata, kuinka kuosissa sitä oltiin jo ennen kuutta ja matkaa haalaribileisiin oli vielä monia tunteja...

Jotenkin vain selvittiin - ja taas sitten humalluttiin, sillä illan hämärtyessä oli suunta kohti Onnelaa. Joskin ennen sitä pojille oli järjestetty legendaarinen Carillo-excursio, jonka kohokohta on laulaa Aikuista Naista Kuppila Kulmassa. Tämän jälkeen napattiin tytöt mukaan joukkioon ja jatkoimme kohti Onnelaa, joka tunnetusti kerää kaikki kulmakunnan haalaripukeiset mukaan riehaan. Oli onni olla ajoissa, sillä jo heti ovien avaamisesta lähtien ihmisiä oli paljon ja yhdentoista jälkeen oli todella vaikeuksia mahtua sekaan, saati sukeltaa tiskille ostamaan juotavaa. Tosi paljon törmäsi tuttuihin, mutta uusien tuttavuuksien tekeminen jäi haaveeksi. Taisin kadota paikalta joskus puolenyön maissa, ehkä jopa liiankin, selväpäisenä kotiin.

Perjantai piti olla kuolema, mutta ei se sitten ollut. Onneksi tuli lähdettyä ajoissa, mutta toisaalta ei tiedä mistä kaikesta jäi paitsi. Edellisenä iltana kaverit kovasti uhitteli jatkoja uudella kämpälläni, mutta ne jäi sitten seuraavaan kertaan. Vastaaja tosin oli täynnä viestejä, jossa tämä toive tuli aika hyvin esille... Tässä kohtaa kuitenkin lähimuisti alkaa pettää, sillä en muista enää tuliko perjantaina käytyä muuten yliopistolla, kuin syömässä.

Summa summarum, mitä viikosta jäi käteen? Ehdottomasti suurin juttu oli uudet kaverit, muistot ja muistinmenetykset sekä vahvistus siitä, että kerrankin saattaisi kuulua johonkin. Akateeminen vapaus oli heti käsin koskeltavissa ja monia se hämmensikin. Kuten sanottua, vapaa-ajan ja opiskelun suhde hämärtyy, mutta siitä täytyy kuitenkin pitää otetta siitä huolimatta. Itseäni jännittää, miten selviän tämän periodin kursseista kunnialla, mutta sen saatte tietää aika pian, sillä ensimmäinen tentti luvassa jo parin viikon päästä.

Piiitkä päivä Tukholmassa

2008-08-25T11:38:00.002+03:00

Oli viimeisen valmennuskurssimme kanssa yhteisen reissun aika, sillä Ilmaisen Valmennuskurssin yhteistyökumppaneihin kuului Viking Line, joka tarjosi kaikille sisäänpäässeille päivän Tukholmassa. Tämä tosin ristittiin myöhemmin reissulaisten kesken (h*lvetin) pitkäksi päiväksi Tukholmassa...

Matka starttasi Tampereelta, josta matkasimme junalla Turun satamaan. Junassa porukallemme oli oma vaunu ja tässä kohtaa vielä tuleva ilta näytti kohtuullisen rauhalliselta. Itse olin ennen reissua kaverille todennutkin, että varmaan aika rauhallisesti mennään, mutta kyllähän se taas sitten lähti lapasesta kaikilla.

Laivaan päästyämme lähdettiin ensimmäiseksi tyhjentään buffetia ja varsinkin sen yhteydessä oleva vuolaasti virtaava viini ja olut kiinnostivat seuruettamme. Buffetissa laulettiin ja naurettiin, täytettiin pöydät laseilla ja syötiin hieman taas enemmän kuin olisi ollut tarvetta. Näillä eväillä kuitenkin jaksoi taas sitten tulevan yön, joka ei toki pidä sisällään juurikaan nukkumista.

Tax-Freen kautta hytteihin ja laivan henkilökunnan oltua eri mieltä meidän hytti-bileistä, lähdimme häädön jälkeen hiljalleen etsimään diskoa. Jostain syystä kuitenkin päädyttiin tanssipuolelle ja aikamme siellä ihmeteltyä, eksyttiin tanssilattialle ja pikaisen tarkistuksen jälkeen laivan disko ei ennen myöhäistä yötä ollut kovinkaan vilkas paikka. Jostain syystä kaikki illan tapahtumat summautuivat siihen, että päädyttiin sen verran terveeseen aikaan nukkumaan, että yöunia saatiin ruhtinaalliset puolitoista tuntia.

Päivä Tukholmassa alkaa aina yhtä mukavalla epämääräisellä oven rymistelyllä ja siivojan häätäessä meidät hytistä, oli pakko nousta ja suunnata ulos laivasta. Tässä kohtaa muutamilla lähti päivä jo uuteen nousuun, kun kirkkaan pullon korkki avattiin ja heitettiin suosiolla menemään. Meitä päätyi pieni porukka lähtemään kävellen kohti Tukholman keskustaa, joka hieman piristi jo itsessään, mutta jalkoja olisi säästellyt, jos olisi tiennyt miten pitkään sitä tulisi vielä käveltyä.

Tuhdin markettiaamupalan ja tuntien odottelujen jälkeen aukesivat kaupatkin, niin oli aika vinguttaa Visaa. Kymmenkunta liikettä kierrettyämme löysin itselleni kengät, mutta siihen nuo kiinteät ostokset jäivätkin sitten. Tämä vaatekauppojen kiertely jäi hieman tyhjäksi arvaksi ja olikin vain helpompi keskittyä odotteleen päivän kohokohtaa, eli lähes koko porukan yhteistä ruokailua T.G.I. Friday'sin American Bistrossa. Tässä kohtaa ei jostain syystä alkoholipuoli maistunut kovin monelle ja McDonald'sissa suoritettujen laadukkaiden päiväunien jälkeen ihmisillä oli silmin nähden pirteä olo. Ruuan jälkeen jaksoi vielä parit kaupat kiertää, jonka jälkeen ehti hieman vetää lonkkaa puistossa oluen parissa, ennen kuin oli mitta täynnä Tukholmasta ja parempi lähteä etsimään bussia takaisin laivaterminaalille.

Nyt alkoi väsymyskin hieman sankareista näkyä, kun jutut lähtivät käsistä ja nauru irtosi vähän liiankin helposti. Nyt ei onneksi ollut enää buffetia luvassa, koska se olisi ollut aivan varmasti päivän päätös. Ilta sen sijaan lähti perinteiseen tapaan hallitusti hanskasta, kun vain suunnistettiin tax-freen kautta ja lopun kuvion voikin arvata. Neljän hengen hyttiin mahtuu mainiosti melkein parisenkymmentä ihmistä ja sillä seurueella ilta olikin vauhdikas, ehkä vielä potenssiin kaksi mitä edellisenä iltana. Seuraavana päivänä VR kuljetti väsyneen juhlaväen takaisin Tampereelle kohtaamaan uudet koitokset ja joillekin tämä tarkoitti kuuluisan "välikuoleman" kautta takaisin uuteen nousuun. Tämä oli hyvää harjoitusta parille ensimmäiselle viikolle kauppakorkeassa, siellä viimeistään mitataan, kuinka pitkälle kisakunto vie.

Näitä risteilyitä on tiedossa lisääkin, kun kauppatieteilijät suunnistavat kuuluisille excursioilleen. Tällaisia on esimerkiksi ollut Björn Borgilla, Telia-Soneralla ja muilla vastaavilla suurilla ruotsalaisilla yrityksillä. Kaikista näistä varmasti tulee syntymään pieni tarina myös blogiin, mutta parempi lukea näitä rivien välistä, sillä kaikki tapahtunut ei ole painokelpoista. Ja sanotaanko näin, että kuvat kertoisivat enemmän kuin tuhat sanaa...

Blogini uudistuu!

2008-08-12T11:44:00.005+03:00

Nyt kun ensimmäinen tavoite alkaa olla saavutettu, eli paikka sieltä kauppakorkeakoulusta ja blogin säännöllisiä lukijoita oli sen verran paljon, että aion jatkaa blogia elämästä kauppakorkean sisällä ja pyrkiä suhteellisen säännölliseen päivitystahtiin senkin suhteen. Varsinkin ensimmäiset pari viikkoa tulee olemaan hektisiä, sillä luvassa on niin sanoutut "smurffiviikot", eli pari viikkoa talon tapoihin ja toisiin tutustumista rennossa hengessä.

Otetaan tähän väliin jo pari tietoiskua sanastosta, joka ei välttämättä aukene ilman sisäpiiriläisiä:

Smurffi - 1. vuoden tamperelainen kauppatieteilijä
Bola - Boomilaakso, kauppatieteiden ainejärjestön Boomin kerhotila
Kylteri - Kauppatieteiden opiskelija
Boomari - Tamperelainen kauppatieteiden opiskelija
Tamy - Tampereen yliopiston ylioppilaskunta
Hämeenkadun Appro - Suuri, jo käsitteeksi muodostunut yli 5000 opiskelijaa vuosittain keräävä Boomin järjestämä opiskelijatapahtuma Tampereella

Näitä termejä tulen varmaan tottuneesti viljelemään tulevaisuudessa tässä blogissa, mutta toki tarjoten sen selkokielellä teille lukijoille. Hyvällä tuurilla tästä blogista irtoaa vielä jonkin sortin kuva siitä, millaista on olla kylterinä yliopistossa ja miten homma toimii Tampereella. Pysytään tutkalla!

Kenties paras päivä elämässä...

2008-07-04T15:21:00.003+03:00

...on kun sinut hyväksytään opiskelemaan kauppatieteitä. Minulla tuo päivä on tänään ja tämän tekstin sekavuus selittyy vain sillä, että sitä ei vieläkään usko todeksi. Nimeni oli niiden 26 nimen joukosta, jotka karsiutuivat 533 joukosta, eli kuulun noin 4,88% vähemmistöön ja olen hyvin ylpeä siitä.

Mitä tämä nyt sitten tarkoittaa? Olen ainakin askeleen lähempänä unelmiani ja pääsen opiskelemaan samanhenkisten ihmisten kanssa, joilla kaikilla kenties löytyy yhtä paljon kunnianhimoa kuin allekirjoittaneella. Seuraava etappini onkin tähdätä maisteripaperia suorittamaan Lontooseen, mutta se onkin sitten aivan oma tarinansa, kuitenkin tämä on tavoite alusta asti. Olen varmasti pessimisti, kun heti samassa mietin kuitenkin sitä työn määrää, mikä nyt on kuitenkin edessä, että saavuttaa seuraavat tavoitteensa. Ei silti, kyllä tuo ylenpalttinen virnistely ja onnellisuudenpuuska on vienyt voiton kaikesta realistisesta ajattelusta nyt.

Tänään juhlistan (keskihintaisella) shamppanjalla ja vain se on varmaa, että tänä iltana homma lähtee hyvin hallitusti käsistä, kuten kaverini sanoisi.

Nyt vielä kun kavereista on puhe, voisin Oscar-gaalan tyyliin kertoa mikä tämän kaiken mahdollisti. Minä itse, tietenkin... ja sitten suurin kiitos Nooralle ja valmennuskurssini tyypeille sekä opettajille. Viimeisenä yhteenvetona voisin sanoa, että valmennuskurssiakin parempi tie ovat motivoituneet kaverit, joiden kanssa lukea - ilmainen valmennuskurssi siinä ohessa on iso plussa! Kaikesta kuitenkin loppuviimein pitää kiittää itseä, sillä vain itse voi raahata itsensä joka aamu kahdeksaksi kirjastoon lukemaan 12 tunniksi ja pistää kaiken muun elämänsä syrjään. Niille, joilla tämä on edessä, täytyy vain todeta, että sinne vain on haluttava tarpeeksi. Vuosi ammattikorkeakoulussa pisti minut ainakin haluamaan ihan tarpeeksi.

Ohi on, nyt juhlitaan!

2008-06-19T13:19:00.003+03:00

Kuten viime merkinnässä totesinkin, koe on nyt tehty, mutta sitäkin olennaisempi kysymys on, että onko se nyt oikeasti ohi? Neljäs päivä tietää varmaksi, mutta nyt täytyy vain mennä tuntumalla ja luottaa siihen, että kaikki on mahdollista. Oli miten oli, tämän urakan päättämistä piti juhlia!

Kokeen jälkeen suunnattiin porukalla (pienellä, mutta kuitenkin) yhdelle kurssilaiselle aloittelemaan juomapuolelta ja juoruilemaan hieman tuntemuksia. Pettymystä ei ollut ilmassa, mutta jännitystä siitä, että miten se nyt sitten oikeasti menikään. Oli vain pari, jotka pystyivät sanomaan lähestulkoon varmaksi tuloksensa, kun oli kovasti ynnäilty, mutta suurin osa meistä kurssilaisista jäi vielä siksi illaksi pimentoon. Vastauksethan tulivat kysymyksineen yliopiston ovelle vielä iltapäivällä ja ovat nyt saatavilla myös netistä (pdf), mutta itse en vielä uskaltautunut katsomaan. Kuitenkin kaikki mitä enemmän ääneen spekuloitiin, oli itsellä oikein ja se toi hyvän fiiliksen ja elän mielummin tämän pienen hetken epätietoisuudessa kuin pilaan kesäkuun lopun. Kuitenkin se seitsemän saisi olla väärin, että vielä on pienet mahdollisuudet.

Kun uskaltauduttiin sateeseen, reippailtiin yliopiston (joka sattui olemaan nyt kiinni) kautta Passionille, jossa ei tosin päästy nauttimaan siitä terassikelistä. Nyt meitä oli lähes kaikki paikalla ja kukin ynnäili mielessään sitä aikaa mitä oli tähän prosessiin taas käyttänyt ja samassa nollattiin ajatuksia hieman valmiiksi tulosten vastaanottamiseen. Muutamat herjat heitettiin Vaasaan pääsemisestä, koska sinnehän on suhteellisen helppo päästä verrattuna näihin eteläisiin isoihin yliopistoihin, mutta toisaalta sen vitsin maku meni siinä, että monet meistä tiesi sen olevan melko mahdollinen skenaario. Varmimman tuloksen olisi varmaankin saanut, kun olisi hakenut Vaasaan suoraan ja ottanut ne pari lisäpistettä sen ensisijaisuudesta, jolloin parhaimmillaan sisäänpääsemikseksi kokeesta riittäisi 13-15 pistettä. Nyt pistemäärä on allekirjoittaneella niin rajoilla, että jännitys on tätäkin kirjoittaessa vielä suhteettoman suuri.

Kun ei enää jaksanut istua paikoillaan, tytöt vaativat päästä tanssimaan ja tiistaina tuollaisen yökerhon löytäminen Tampereeltakaan ei ole helppo homma. Seurueessamme kun oli monen ikäistä väkeä, kuitenkin kaikki täysi-ikäisiä, oli pienen neuvottelun takana päästä jatkaan iltaa tyhjyyttänsä kaikuvaan Love Hoteliin. Portsarilla kuitenkin järki voitti periaatteet ja jatkoimme iltamme siellä, jonka jälkeen tarpeeksi tummuttuamme homma alkoi olla paketissa ja väsymys vei voiton. Kävimme vielä illan päätteeksi katsomassa miten "McDonaldisaatio pyrkii kvantifioimaan toimintaa" ihan noin käytännössä ja söin Mikon ranskalaiset.

Mikä valmentaisi sinut itse kokeeseen?

2008-06-18T17:27:00.003+03:00

Epämääräisessä tihkusateessa selvitän tieni Tampereen keskustan läpi yliopistolle, koska polkupyörä oli mennyt ottamaan hieman iskua lasinsiruista viime viikonlopun riennoissa. Melkein meinasin myöhästyä, mutta onneksi ehdin ajoissa näkemään tuskaisten kavereiden kalpeat naamat ennen koetta ja varmistuin, etten ole tässä jamassa yksin. Viime vuonna fiilikset olivat ihan erilaiset, kun käytännössä silloiselta valmennuskurssilta ei tullut tutuksi ketään, nyt taas juttu luisti kaikkien kanssa.

En ollut juurikaan paniikissa, koska se ei enää muuta kuin pahentaisi tilannetta. Nyt vain oli saatava paperille se kaikki osaaminen, mitä varten viimeiset kuukaudet oli tullut istuttua kirjastossa. Kuitenkin tiesin, ettei mikään harjoituskoe valmentaisi tähän ennakoimattomaan kokeeseen, joka yllättää joka ainoa vuosi, oli se sitten kuinka tuttua tahansa. Niin se teki tänäkin vuonna, meidän jokaisen huuli oli pyöreänä tämän jälkeen.

Koetilanne oli melkein sitä, mitä osasin odottaa. Pari virallisen kuuloista valvojaa saarnaamassa kuinka rannekellot, puhelimet ja muut härvelit täytyy pistää sivuun ja edes vesipullo ei saanut olla seurana. Nyt sitä sitten istuttiin epämukavassa asennossa Tampereen Yliopiston juhlasalin nahkasohvamaisella penkillä, josta puuttui pöytätasokin. Pahvilevy vain itse kullekin ja tyyli vapaa, minulla se oli "rento" asento takakenossa ja jalat edessä olevalle penkille.

Kokeen aikana tunteet olivat melko yksioikoiset, mutta ne vaihtelivat onnistumisen ja tuskan välillä. Ainoa piristys oli huomata osaavansa lähestulkoon varmaksi oikein laskentatoimen tehtäviä ja muutamia kansantaloustieteenkin tehtäviä, joita osasi suoraan hakea aineistona olevasta Euro&Talous -lehtileikkeestä. Kuitenkin koe oli empiiristen kokemusten mukaan vaikea ja kukaan ei olisi osannut odottaa näin järjettömiä markkinoinnin tehtäviä, mutta tiesin kuitenkin, että nyt oli vastatattava vaikka hieman arpoen, sillä muuten ei ollut mahdollista saada täyteen sitä vaadittavaa pistemäärää, kun yhteenkään matematiikan tehtävään en kyennyt vastaamaan. Laskin itselleni 30,5 pisteen maksimin ja mahdollisuuden noin 7 tehtävän mokaamiseen, mutta pelko on, että se voi olla enemmänkin. Kuitenkin kaikki arvaukset meni 50-50 taktiikalla ja onneksi suurin osa lähelle oikein, kun porukalla näitä spekuloitiin. En aio ottaa selvää ennen heinäkuun tulosten julkistamisia, koska nyt olen kuitenkin orientoitunut palauttamaan itseni jonkinlaiseen uuteen elämänrytmiin, kun tuo kirjasto ei enää hallitsekaan elämää.

Palailen seuraavassa merkinnässä tuntemuksiin kokeen jälkeen tapahtuneesta ja siihen spekulointiin siitä, mitä jos ja kun? Näitä kaikkia pyöriteltiin valmennuskurssille osallistuneiden kanssa iltaa vietettäessä ja enemmän jäi käteen mitä odotettiin, vaikka koe olisi ollut kuinka tyhjä arpa tahansa.

Näin voitan pääsykokeet

2008-06-16T11:13:00.003+03:00

Kuten aktiivisimmat lukijat huomaavatkin, on myös ahkera blogin kirjoittaja siirtynyt lukemaan hieman ahkerammin. Teitä lukijoitakin ollut viime päivinä lähemmäksi toista sataa päivälle, joten mukava kirjoittaa ihan ihmisille, eikä vain bittitaivaan iloksi. Huomenna tiistaina klo 10 ratkeaa monen kohtalo pääsykokeissa, niin myös minun. Se, millainen tuo sitten on, alkaa olla tunti tunnilta enemmän arvoitus.

Viimeiset viikot paneuduin eri valmennuskurssien materiaaleihin, joita olen saanut käyttööni ja nyt täytyykin ihan vertailun vuoksi hieman karsia jyviä akanoista. Käytössäni oli legendan mainetta niittävän lähemmäksi 2000 euron Supermaster -valmennuskurssin materiaalit, Eximian materiaalit, Takuuvalmennuksen materiaalit ja hieman myös oman valmennuskurssini, eli Virtuan/Ilmaisen valmennuskurssin materiaalia. Näistä materiaaleissa kaikissa oli puutteensa, mutta suurimmat puutteet löytyivät Eximian materiaaleista (kyse vuoden 2007 materiaaleista nyt), joista ei löytynyt kansantaloustieteen materiaalista kuvan kuvaa. Sen sijaan Takuuvalmennuksen materiaaleissa oli suoraan kopioitu kirjasta kuvat, tiedä sitten miten paljon tekijänoikeuksia polkien. Muuten materiaalit olivat suhteellisen tasapäisiä, mutta itseopiskelumateriaaliksi näistä oli Takuuvalmennuksen paksu kirja melkein ylivoimainen. Tämä legendana pyörinyt "Hentusen kurssi" saa nyt kyllä minulta isosti sapiskaa näin ulkopuolisen näkökulmasta, kun parin kurssilaisen kanssa vaihtanut kokemuksia. Kurssi keskittyy ilmeisemmin lähinnä ulkolukuun ja tehtävien tekemiseen, mutta tästä ilottelusta maksetaan kuitenkin kolme kertaa muiden valmennuskurssien verran. Uskon, että syy kurssin sisäänpääsytilastoihin löytyy enemmän kurssilaisten korvien välistä, kuin itse kurssin tehosta. Samaan hengenvetoon voin antaa kiitokset Virtuan jätkille, jotka hoiti meidän Ilmaisen Valmennuskurssin kunnialla ja hyvin esimerkein läpi - joita sitten jaoin tämän Supermaster -kurssinkin opin saaneille. Mikäli näin pihin opiskelijan kantaa on uskomista, ei valmennuskursseissa hinta tee laatua ja uskoisin tämän Ilmaisen Valmennuskurssin tuoneen lisäarvoa minulle enemmän kuin muutamien muiden - maksullisten ja peräti kalliiden - valmennuskurssien luennot.

Mikä sitten tekee minun mielestäni hyvän valmennuskurssin? Sanotaanko nyt näin, että ei yhtään mikään. Kurssin tärkein voima perustuu siihen, miten se vaikuttaa motivaatioon ja kykyyn ymmärtää koitos, joka on tulossa. Ilman valmennuskurssia moni varmasti saattaa aliarvioida kokeen vaikeusasteen ja ylenkatsoa lukemisia, mutta kursseilla jotka keskittyvät tämän vaikeuden painottamiseen, on yleensä tehoa. Meidän kurssilla oli omat motivaatioluentonsa ja niillä ehkä saattoi olla arvoa muutamille, jotka eivät hahmottaneet missä jamassa olivat. Kuitenkin itse opetus on ollut ymmärtääkseni sitä kultaista keskitasoa kurssista riippumatta ja jokaiselta kurssilta löytyy omat heikkoutensa. Nyt jälkikäteen ajateltuna, en menisi lainkaan valmennuskurssille.

Joskus lukemisten alkuaikoina kerroinkin, kuinka lukupiiri olisi ollut se kenties paras tapa lukea asioita ja nyt voin vahvistaa tuon teorian. En väitä, että se toimisi kaikille ja että se olisi juuri sinulle oikea tapa, mutta se sopii juuri minunkaltaisilleni spekuloijille, ulkolukua inhoaville ja merkitystä etsiville lukijoille juuri hyvin. Viimeisen viikon ajan luin kaverini kanssa pikavauhdilla kaikki koealueen kirjat yhdessä läpi ja käsiteltiin asiat suullisesti, kehitellen itse esimerkkejä ja muistisääntöjä. Tiimin eri roolitkin löysivät muodon, "Spede tottui tunnottomiin kylkiluihinsa, tiivistää muotitietoinen monni verkkareissa." Mutta vaikka kuinka tästä olikin apua, tuli se ehkä hieman liian myöhään tuodakseen ylivoimaiset pisteet kokeesta, mutta uskoisin tämän viikon ansiosta pistemääräni nousevan kuitenkin 20-40%, noin hatusta heitetyllä arviolla. Jos vielä ensi vuonna joudun yrittävien joukkoon (joka tosin punnitaan myöhemmin, sillä olisi tuo TAMK:n proAkatemiakin tarjolla), en varmasti lähde valmennuskurssille, kuin korkeintaan ilmaiselle, sillä kaikki mitä tarvitsee, on hyvä kaveri hyvällä asenteella ja hieman ehkä lisämateriaalia.

Huomenna tiistaina klo 14 jälkeen selviää, miten paljon koe kirpaisee. Tässä kohtaa tuntemukset on sitä, että jokainen piste on pelkästään plussaa, mutta se 22/40 pistettä alkaa näyttää hetki toisensa jälkeen ylitsepääsemättömän hankalalta tällä osaamisella. Heikkoudet ovat vieläkin muutamissa matemaattisissa jutuissa, ulkoaopeteltavissa listoissa ja sitten kansantaloustieteen makropuolen kiemuroissa, jotka tosin hieman avautuivat tuossa viikonloppuna lisää, kun niitä irkkupubi O'Connell'sin kirjastossa kertaili. Suurin uhka kokeessa menestymiselle on kuitenkin itsekuri, jonka puute vie lukuisia tunteja tehokasta lukuaikaa. Lukukaverin kanssa, tämäkin annetaan ulkopuolelta ja jo pelkän velvollisuuden takian, on otettava itseään niskasta kiinni.

Nyt kuitenkin on vielä muutamia tunteja tehokasta lukuaikaa ja käytän sen hyvin. Palataan asiaan, kun koe ja sen aiheuttama pääkipu hellittää, sillä kokeen jälkeen valmennuskurssimme porukkaa voi löytää Tampereen yöstä.

Loppusuoran tunnelmat

2008-06-09T21:37:00.003+03:00

Paniikkia, ahdistusta, väsymystä, kiirettä, ahdistusta ja lisää ahdistusta - noilla tunteilla pelataan kutakuinkin nyt viikkoa ennen pääsykoetta. Kirjastossa menee välillä 8-12 tuntisia päiviä ja joskus taas on pakko lyödä hanskat tiskiin, kun väsymys ja ahdistus vie voiton. Helpommaksi tämä ei ainakaan käy, kun koko ajan huomaa unohtaneensa tai ymmärtäneensä väärin asioita. Kertailuna tarvisi käydä pariin kertaan kirjat vielä läpi, ei tässä paljoa enää uutta ehdi opettelemaan, paitsi vähän matematiikasta pitäisi jotain pientä vielä.

Oli valmennuskurssin loppukoe tuossa maanantaina. Koe oli neljätuntinen ja tyypiltään aika samanlainen, mitä pitäisi olla odotettavissa, tosin aineistoltaan vähän köyhempi ehkä. Mutta nyt olin melkein tyytyväinen, kun sain 27 kysymykseen vastattua melkein luottavaisin tunnelmin, että ei paljon alle 20 pisteen toivoisi jäävän. Jos jää, niin sitten alkaa olla vähän usko itseen mennyt, mutta täysillä joka tapauksessa loppuun asti. Suurimmat pelot on juuri tällä hetkellä laskentatoimesta, kansantaloustieteestä ja ... kaikista. Matematiikan suhteen olen monet osa-alueet jo luovuttanut, mutta olen luvannut itselleni paria kolmea pistettä ainakin koittaa sieltä silti. Pareto-optimaalisuus, joukko-oppi ja tilastotiede erityisesti pitäisi yrittää selvitä.

Johdon kirjan listat alkavat kiristää pinnaa kyllä kovasti. Olen kehitellyt parit hauskat muistisäännöt, mutta ilmeisesti ei tarpeeksi toimivia, kun ei muista niitä ulkoa. Ja pahinta vielä, ettei muista mihin ne liittyivät, jotka muisti. Pienen tsemppauksen jälkeen toivottavasti saa nuokin käännettyä positiiviselle puolelle. Ilman niitä häröjä muistisääntöjä ei ole mahdollista selvitä kyllä noista massiivisista listoista siellä kokeessa, koska stressin ja ahdistuksen purkautuessa koetilanteessa tuo selkeä ajattelu harvalle on vahvin laji.

Kokeen jälkeen on tiedossa jatkot yhdellä kurssilaisella ja sen jälkeen varmaan lähtee itse kultakin hanskasta sopivasti, että saa nollattua tämän kevään kärsimykset. Sen jälkeen on kaksi viikkoa lomaa ennen varsinaisia päivätöitä, mutta välissä pitäisi jaksaa tehdä hieman etätöitä Googlen hakutulosten optimoinnin parissa sekä markkinoinnin suunnittelua eräälle kunnallisvaalikampanjalle.

Mitä jäi käteen?

2008-06-05T11:07:00.002+03:00

Nyt on valmennuskurssi ohitse ja viimeisenä mentiin läpi tuo hallinnon hieno kirja. Siitä käytiin monia hyviä keskusteluita, jotka eivät kaikki edes painokelpoista materiaalia olekaan, mutta sanotaanko näin, että mikäli kirjan tekijät laativat koekysymykset, on hallinnon kirjasta odotettavissa kysymyksiä kinkkisistä yksityiskohdista. Kaiken kaikkiaan Tuomo Peltonen on kirjottanut hyvin epäselvän ja hankalasti luettavan kirjan, joka ei kyllä hallinnosta kovinkaan ruusuista kuvaa anna aineena. Painopiste on johtamisessa ja johtamisen teoriassa, ei niinkään käytännössä ja strategian johtamisessa.

Valmennuskurssin loppu alkoi riistäytyä käsistä hiljalleen, kun ei ilman pieniä repeilemistaukoja pystynyt kuvausprosessiakaan aina hoitaa. Viimeiset luennot meni muutenkin hieman pääpiirteisemmin ja nopeammin kuin edellisten aineiden luennot, mutta kyllä tästäkin jotain jäi käteen, ainakin parit kokonaiskuvat alueesta. Nyt olenkin paraikaa Tampereen Yliopiston kirjastossa Linnassa pänttäämässä päähäni markkinointia ja hallintoa, josko ne yksityiskohdatkin jäisivät vielä muistiin näiden parin viimeisen tehokkaan lukuviikon aikana.

Sain käsiini hieman harjoitustehtäviä ja näitä tehdessä huomasi, että paremmin on ainakin pullat uunissa kuin viime vuonna, kun ymmärtää kupletin juonen paremmin. Tähän kokeeseen ei pärjää kirjojen pintaraapaisulla, vaan sisäänpääsy on kokopäiväisen työn takana. Nyt olen itse kyennyt antamaan keskimäärin 5-6 tuntia päivästä lukemiseen ja tahtoisin antaa enemmänkin, mutta aikataulu ja kirjaston aukioloajat eivät anna periksi. Kirjastossa lukemisessa on sekin hyvä puoli, että täällä näkee paljon valmennuskurssilta tuttuja ja tauolla pääsee vaihtaan vähän ajatuksia näiden kirjojen ylivertaisesta luettavuudesta. Tosi paljon hyviä tyyppejä ja yksi motivaattori lukea tehokkaasti, löytyy myös näistä ihmisistä.

Valmennuskurssilta on vielä jäljellä loppukoe ja koepalautus, jolloin olisi tarkoitus käydä hieman koevastaamisen tekniikkaa läpi sekä sitä strategiaa, miten siellä kokeessa pitäisi toimia. Tosin tämä on vain arvailua, koska on jo osoittautunut, että viime vuosina kokeenlaatijat ovat yllättäneet uusilla säännöillä, tehtävämuodoilla ja pisteytyksillä kokeessa. Ei ole lainkaan suljettu pois, etteikö voisi tulla jopa avoimia kysymyksiä tai rajaa, että minimissään 30 tehtävään on vastattava, joka puolestaan lisäisi niiden miinuspisteiden määrää. Kaikki nämä on spekulaation varassa, mutta yksi ainakin on lähes varmaa, nimittäin se, että kokeet menevät koko ajan soveltampaan suuntaan ja yksityiskohtien hallinta alkaa olla hiljalleen vain kirsikka kakun päällä. Kokonaisuuden hallinta tullaan varsinkin kansantaloustieteen kokeessa mittaamaan, sillä aineistokoe yleensä on vaatinut juurikin sitä kokonaiskuvan hallintaa. Yksityiskohtaisuutta odotettavissa sitten laskentatoimen ja hallinnon kirjoista, sillä laskentatoimessa ei kovinkaan paljoa olekaan muuta kuin eksakteja yksityiskohtia ja pienempiä kokonaisuuksia.

Nyt vain odotan, kuten varmasti moni pääsykoekirjojen lukija, että koe olisi ohi ja pääsisi spekuloimaan onnistumistaan terassille tai suoraan nollaamaan yöelämään. Kuten kirjojen ylivertaisia sanoja lainatakseni voisi sanoa, tämä on se "varsin perinnäinen viitekehys", jolla mennään.

Viimeisiä viikkoja viedään

2008-05-29T12:08:00.003+03:00

Nyt alkaa hiljalleen jo iskeä paniikki. Kirjoista on paljon päässä, mutta koko ajan tuntuu, että vielä enemmän on paperilla. Välillä turhauttaa kunnolla, kun ei saa luetuksi ja nytkin pitäisi lukea juuri AMK-matematiikan uusintaan, kun ei mennytkään heittämällä läpi. Olen keskittynyt tosin nyt enemmän tuohon pääsykoematematiikkaan, kuin tämän toivottavasti pian vanhan koulun juttuihin. Koko ajan vain enemmän pelkoa siitä, että taidot ei riitä ja jään pisteellä parilla koulupaikasta. Se olisi kuitenkin reilut puolet niistä pisteistä ja näin ollen ilman miinuspisteitä täytyisi päästä, että se paikka irtoisi. Kutakuinkin 22/40 pistettä tarvitsee kokeesta ja pari pistettä tulee sitten ensisijaisuudesta. Kuulostaa ensin helpolta, mutta sitä se ei ole.

Nyt on menossa johtamisen ja organisoinnin luennot. Samalla kyllä huomaa, että loppukiriä vedetään, kun meininki on hieman levotonta välillä. Valmennuskurssin vetäjistä itse kukin suunnittelee omia reissujansa ympäri maailmaa ja me kurssilaiset vain odotamme kauhusta kankeana sitä taivaspaikkaa. Huomaa kyllä, että joillain on hyvin hallussa tuo ajankäyttö ja pystyy piiskaan itseänsä lukemiseen. Jopa Kiira Korpi kykeni harjoituksiltaan ja muulta promotoiminnalta syventymään noihin kirjoihin kenties minua enemmän, vaikka olen käyttänyt ehkä puolet vuorokaudesta joka päivä, mutta näemmä aika tehottomasti. Parhaiten on hallussa melkein markkinointi nyt, kun havahduin lukemaan sitä paniikkini lieventämiseksi. Sitten vielä kun saisi tuon laskentatoimen kunnolla päähän uudestaan, sillä huomasin, että alkuosan tilinpäätöksen tiedoista saisi niin pahoja kysymyksiä, että tekemistä piisaa.

Muutto edessä. Muutan samalla kadulla, mutta pari korttelia pohjoisempaan. Syönyt ihan hyvin sekin aikaa, mutta ei läheskään niin paljoa kuin pelkäsin. Mutta jotenkin olen kaivanut siitä tekosyyn sille, ettei tarvitsisi lukea, mutta tämä on vain itsensä huijaamista. Nyt täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä kirjastoon lukemaan tuo uusintakoe pois alta ja sitten pienemmällä paniikilla lukea nämä kauppakorkean kirjat siihen malliin, ettei tarvitse kysellä itseltään kokeen jälkeen, että meniköhän se läpi? Hyvä neuvo valmennuskurssilta (joskin ympäripyöreä) oli, että siinä vaiheessa on lukenut tarpeeksi, kun tuntuu todella siltä, että osaa. Joistain kirjojen kohdista on tällainen tunne, joistain ei. Enemmän ei, kuin on.

Miinuspisteet syö sunkin pisteet!

2008-05-24T17:16:00.002+03:00

No nyt se on taas kerran tullut itselle todistettua, että miinuspisteet koituvat nopeasti kohtaloksi. Oli valmennuskurssilla välikoe ja sen pistetysjärjestelmä oli hieman saman tyylinen kuin oikeakin, jolloin siis miinuspisteitäkin on jaossa. Näin meitä olikin useampi, jotka miinuspisteiden haalimisella jäi alle 10/25 pisteen. Eli pääsykokeessa tulee olla hyvin varovainen niiden kanssa ja laskelmoida tarkasti, ettei mene arvailuksi liiaksi. Arvailu kannattaa vasta sitten, kun hyviä vaihtoehtoja on kaksi neljästä (ja toki valitsee niistä sen oikean) ja vain silloin, kun alkaa näyttään muuten pahalta sen pistetilanteen kanssa.
Nyt on valmennuskurssilla ohi markkinoinnin luennot ja niistä ei jäänyt juurikaan ihmeellisiä nyt käteen. Jotenkin meni ohi hieman se, kun itse kirja on aika liirumlaarumia, niin opetuksestakin on varmasti aika haastavaa saada kauheasti sen mielenkiintoisempaa. Muutamia hyviä esimerkkejä tuli kyllä luennoilla, esimerkiksi brändiuskollisuudesta ja inertiasta (jolloin siis ostetaan jotain tuotteita tavan vuoksi). Viimeisen luennon lopuksi käytiin sarja tehtäviä läpi ja ne meni muuten ihan hyvin, mutta oikein-väärin -väittämät vetivät aika hiljaiseksi. Eli hyvin mahdollista ja jopa todennäköistä on, että jostain aineesta ainakin tulisi oikein-väärin -väittämiä, koska tällaisia tavattiin ensimmäistä kertaa viime vuonna laskentatoimen osuudessa. Ne on keskimäärin yleensä vaikeampia hahmottaa kuin neljän vaihtoehdon monivalinnat, ainakin minulle.

Loppupäätelmät markkinoinnin kirjasta on, että sieltä löytyy todella pahoja listoja, jotka vain on opeteltava ulkoa enemmän tai vähemmän. Esimerkiksi kaaviokuva ja taulukko markkinoinnin tuottavuuden normaalijakaumasta on hyvä ymmärtää ja sen kohdat sisäistää. Myöskin markkinoinnin black box luonnollisesti tulee hallita sisältöineen ja sitten se ihana liitteen taulukko korporaatiomarkkinoista tulisi hahmottaa, koska siitä voidaan ainakin kysellä sarakkeen "kysynnän luominen ja lisääminen yrityksen osakkeille" ja sitten itse korporaatiomarkkinoista jotain. Osittain terve päättelykykykin auttaa noissa, jos hahmottaa vain kokonaisuuden tarpeeksi tarkasti. Kirja on täynnä vaikeita termejä ja on melko hankalalukuinenkin paikoittain, että kirjan kirjoittajille vain terveisiä, että voi käyttää suomea, koska kirjan lukijat puhuvat sitä ja kaikkea ei tarvitse korvata sivistyssanoilla, koska se ei ole kovinkaan tarkoituksenmukaista monissa kohdissa. Varsinkin suurta hilpeyttä on herättänyt kirjassa käytetty trendisana "perinnäinen", joka esiintyy lukuisia kertoja sivuilla. Kirja on kaikessa pätemisessään saanut jo hyvin koomisia piirteitä ja suosittelen kaikille bullshit-puheiden pitäjille tätä kirjaa hyvänä lähteenä. Markkinoinnin onkin todettu olevan hyvin poliitikkomaista bullshitin kehittämistä ja sen vuoksi se ei välttämättä minulle olekaan ihan oikea ala loppujen lopuksi.

Kurssikavereiden ylivertainen osaaminen herätti pienen paniikin minussa ja muutamassa muussa kurssilaisessa ja nyt kun vain saisi revittyä vuorokaudesta tunteja, käyttäisi ne kaikki lukemiseen, jos se ei vetäisi päätä ihan solmuun. Pakko on ollut välillä pitää taukoa, kun huomaa, että sekoittaa vain itseänsä hajanaisella tiedolla ja lukeminen kääntyy tarkoitustaan vastaan. Nyt vain täytyisi pikaiseen opetella jäsentämään asioita tehokkaammin ja lokeroimaan päässään tietoa tarkemmiksi kokonaisuuksiksi, sillä kun vanhoja koetehtäviäkin katsoo, niin nyt trendi on siihen suuntaan, että on yhä soveltavampia tehtäviä. Tärkeä huomio myöskin verrattaen viime vuoden pääsykokeeseen on, että tänä vuonna hyvin todennäköisesti vaaditaan enemmän pisteitä kuin viime vuonna sisäänpääsyyn, koska viime vuotinen koe oli kaikkien asiaa tuntevien mukaan todella vaikea ja on ihme, jos tämän vuoden koe olisi samalla tasolla.

Veto pois

2008-05-14T19:49:00.003+03:00

Nyt on takana tuolla koulun puolessa pari koetta, taloushallinnon ja liiketoimintaosaamisen peruskurssien kokeet. Liiketoimintaosaaminen käytännössä sisälsi liiketoimintasuunnitelman laatimisen ja melkoisen helpon kokeen. Liiketoimintasuunnitelmalle meidän ryhmä sai ihan hyvin mittaa ja itse koitin pistää kaiken likoon, että se vähintäänkin kannattelisi sitten tätä neljästä eri aineesta (talousmatematiikka, ansaintalogiikat, liiketoimintasuunnitelma ja taloushallinto) tulevaa painotettua arvosanaa. Vitonen nyt alla (asteikolla 1-5) ja hyvä fiilis jäi tuosta taloushallinnonkin kokeesta, kun samoja asioita lukenut paljon pääsykoekirjoista ja nämä AMK:n kokeet usein muutenkin älyttömän helppoja, joka on osasyy, miksi yliopistoon tahdonkin.

Veto kuitenkin alkaa loppua miehestä, tai ainakin näin huonosti nukutun yön ja kokeen jälkeen tuntuu siltä. Huomenna olisi tarkoitus mennä Tampereen Yliopiston kirjastoa Linnaa kokeilemaan, koska se on kuitenkin kahdeksasta asti jo auki ja Metso aukeaa vasta kymmeneltä. Tosin matkaa tästä Hämeenpuistosta on hieman enemmän sinne, mutta ehkä siinä saa hieman aamureippailuakin ja piristystä hyvällä säällä. Nyt kun käväsin Metsossa hetken lueskelemassa kansantaloustiedettä, niin eihän siitä mitään tullut ja tulin bumerangina takaisin vähän tekeen jotain vähemmän aivoja vaativaa.

Markkinoinnin luennot lähti ihan hyvin käyntiin ja luennoitsijan tahti on sopivan rauhallinen, ettei kuuntelemisessa ole niin paljoa ongelmia kuin välillä on ollut. Tuota markkinoinnin kirjaa en ole kyllä saanut sen kummemmin luettua kuin kertaalleen pikaiseen ja kerran tuon ensimmäisen osan alleviivailuineen, mutta huomaa tuolla tunneilla, että paljon on mennyt ohitsekin. Positiivista on, että luennoilla tulee nyt paljon esimerkkejäkin, vaikkakin jotkin esimerkit on todella kömpelöitä ja hieman hakemalla haettuja, että niistä melkein enemmän haittaa. Ajatus kuitenkin oikealla suunnalla ja ensimmäiseltä tunnilta jo kerättiinkin palautetta, niin laitoin toiveita esimerkkien käyttämisestä.

Luentojen välissä saa vähän iskettyä juttuakin nyt ja sovittiinkin toisen vieruskaverin kanssa, että lähdetään joku päivä oluen ääreen vaihtaan aivoiluja, tosin hieman aiheen vierestä kuitenkin. Nyt vielä kun pääsisi itse aiheesta kiinni, niin kaikki olisi mallikkaasti.

Rahanhan takia tätä tehdään

2008-05-11T16:37:00.004+03:00

Ja tietenkin parin muun seikan, mutta jos katsahdetaan tilastollisiin totuuksiin (olen aina halunnut käyttää noita kahta sanaa samassa lauseessa), niin ekonomi se vain tienaa enemmän. Tällähän hetkellä tutkintoni valmistaisi minut tradenomiksi ja heidän keskipalkkansa oli Tradenomiliiton vuoden 2007 tutkimuksen mukaan 2629 euroa. Vastaavasti ekonomin keskipalkka huitelee 4949 euron tietämillä. Valitettava faktakin on, että tradenomi paiskii usein rutiinihommia ja etenemismahdollisuudet uralla ovat hyvin rajalliset, kun taas ekonomin rajat ovat hieman leveämmät ja portaita pääsee paljon korkeammalle. Yrityksillä on usein enemmän tai vähemmän salaisia muistioita, joista käy ilmi, kuinka korkealle mikäkin koulutus voi yrityksessä viedä, ainakin kun kyse on suuremmista yrityksistä. Suomessahan tosin suurin osa yrityksistä on pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja kotimaan markkinoilta katsottuna tradenomin aseman ei näkisi olevan huono, mutta kuitenkin on totta, että kun yrityksistä lähdetään saneeraamaan porukkaa kilometritehtaalle, alemman tutkinnon saaneet lähtevät usein ensin ja tällöin kyse on alijohdosta sekä rutiinihommien tekijöistä.

Nyt kun itseään on taas hetken motivoinut näillä hehkutuksilla, voikin taas palauttaa itsensä maan pinnalle ja todeta sen tosiasian, että Rosendahlin ranta houkutti nyt enemmän kuin lukeminen. Tosin syy oli tällä kertaa kirjastossa, joka ei ollut niinkin turhan syyn kuin helluntain takian auki ja piti etsiä vaihtoehtoinen lukupaikka. Tuli lueskeltua muutamat sivut hallinnon kirjaa, mutta se vaatisi paljon enemmän keskittymistä sen loputtoman nimimäärän ja spesifisen teoriatiedon omaksumiseksi. Markkinoinnin luennotkin alkaa huomenna, niin sen ensimmäinen osa on tullut luettua tuossa ja jotain pientä sieltä on jäänyt päähän, mutta luennoilla ne tiedot sitten vahvistuu kun pääsee kertaamaan. Hyvä tapa onkin lukea mahdollisimman monella eri tyylillä ja itselläni onkin tässä menossa juuri nämä luennot, perinteinen lukeminen ja alleviivaus, muistiinpanot sekä ehkä pian harjoitustehtävätkin, jos saan kaverilta kysymyspaketin lainaan.

Tässä viikon aikana tutustunut uusiin ihmisiin, joista parit lukevat kanssa kauppatieteiden pääsykoekirjoja, mutta eivät ole vain kuitenkaan hahmottanut sitä työn määrää, mikä tuota varten oikeasti tarvitsee tehdä. Varsinkin jos lukiosta saadut paperit eivät ole ylivertaiset (kutakuinkin vähintään eximian verran), on töitä tehtävä tosissaan ja melkeinpä seitsemän päivää viikosta ja puolet päivästä - tämä toki näin kärjistettynä, tosiasiassahan ihmiset oppii hyvin erilaisilla tavoilla ja eihän siinä pääkään kestä, jos ei saa nollata välillä.

P.S. Tätä blogia lukee parhaimmillaan melkein parisensataa ihmistä päivässä! Kiitos teille kaikille kiinnostuneille ja koitan pitää blogin jatkossakin kiinnostavana. Palautetta voi lähettää Facebookissa ja sähköpostitse pyry.hurula@gmail.com. Niin ja muistakaahan painella noita Googlen mainoksia, meikä voisi ainakin näennäisesti sitten saada niistä rahaakin ja pian näyttääkin ekonomin palkka pieneltä - not!